Kuvat: Eija Siltari

Naantalissa asuva kolmen lapsen äiti, viiden lapsenlapsen isoäiti, vaihtoehtoisten hoitojen ja terapioiden, luonnonlääkkeiden sekä kuvataiteiden maailmaan perehtynyt, lapsesta asti luovuudelle omistautunut Heidi suorastaan hengästyttää laajalla elämänpiirillään. Tämä on kuitenkin vain vertauskuvallista: tosiasiassa keskustelu Heidin kanssa rauhoittaa ja saa mielen valoisaksi. Tulee tunne siitä, että kaikki on mahdollista eikä luovan elämän ja arjen välillä ole rajaa.  Tärkeää on vain olla ennakkoluuloton ja kuunnella mieltään ja kehoaan herkällä korvalla. Niin syntyy tasapaino ja löytyy oma tie kuljettavaksi.

 Taiji kuuluu muutaman vuoden tauon jälkeen taas Heidin elämään. Palataan kuitenkin aluksi ajassa 10-15 vuotta taaksepäin ja siihen, miten taiji löysi sinut/ sinä löysit taijin?

– Kävin toistakymmentä vuotta sitten usein Maarian Ruusuportissa kuuntelemassa musiikkia ja katsomassa teatteriesityksiä. Noina aikoina harrastin reikiä, ja sain sitä kautta kuulla Rein Siimin tulevan Maariaan luennoimaan taijista. En tuntenut häntä ennestään, mutta kimmoke kuuntelemaan menosta jäi jostain syystä elämään mielessäni ja päätin lähteä luennolle. Se innosti taijihin ja aloitin harjoittelun Anne Lamminpään ryhmässä. Kävin muutaman vuoden hänen ohjaamissaan harjoituksissa, joissa tehtiin ykkösosaa sekä vähän kakkosta ja kolmosta. Sitten muutin opiskelun vuoksi Helsinkiin ja taiji jäi tauolle. Taukovuosina en harrastanut lainkaan taijita. En kuitenkaan henkisesti jättänyt sitä; taiji jäi kytemään mieleen odottamaan uutta tulemista. Palattuani kotiseudulle löysin tietoa Anne Lamminpään harjoituksista ja soitti hänelle. Niin alkoi uusi taiji-aikani. 

Näistä ajoista on nyt kulunut noin vuosi. Miltä nyt tuntuu?- Hyvältä tuntuu. Pääsyä harjoituksiin odottaa aina. Kotona kuviota tulee tehdyksi vain harvoin. Tiedän hyvin, että päästäkseen syvemmälle taijitaidoissa, sitä pitäisi tehdä useammin kuin vain kerran viikossa harjoituksissa. Myös aamuvoimistelu on taijissa tärkeää. Sitäkin pitäisi tehdä enemmän kuin nykyisin teen, mutta olen itselleni armollinen ja toivon vähitellen tulevani ahkerammaksi kotiharjoittelijaksi. Tanssin ja käyn joogaamassa kahdesti viikossa, joten kehoni pysyy kunnossa, mutta tämä ei poista aamuvoimistelun tarvetta. Omalle keholleni taiji sopii paremmin kuin jooga. Taijista en luopuisi, jos pitäisi valita näiden kahden lajin välillä. 

Naantalin aikuisopiston taidekoulun käynyt Heidi harrastaa kuvataiteita; hän mm. maalaa muotokuvia akryylillä ja öljyllä. Edesmennyt opettajamme Rein Siim oli ammatiltaan kuvataiteilija ja arkkitehti. Hän piti hyvin tärkeänä Taiji-ryhmäläisille pitämiään kursseja maalauksesta ja piirustuksesta ja korosti taiteen kokonaisvaltaista merkitystä ihmiselle. Heidi on aina ollut luova ihminen, jolla on vahva intuitio. Näin tulee ilmeisesti aina olemaan. Miten taiji vaikuttaa luovuuteesi ja taiteen tekemiseen?

– Taiji vaikuttaa luovuuteen kokonaisvaltaisesti. Kehon energiasta tulee sen kautta tasapainoisempi. Taijin myötä ajatusmaailmaan tulee uusia ulottuvuuksia ja tilaa luovuudelle. Tämä ilmenee myös taiteellisessa ilmaisussa.Olet opiskellut monia ns. vaihtoehtoisia hoitoja ja pehmeitä parantamiskeinoja. Miten ne mielestäsi vaikuttavat taijihin vai vaikuttavatko ollenkaan?

– Erilaiset terapiat vaikuttavat niin, että kehon energiat liikkuvat tehokkaasti. Myös taiji tekee niin, mutta lisäksi se tasapainottaa energiaa. Tätä prosessia voi verrata vaikka puhelimen akkuun, jota ei saisi päästää aivan tyhjäksi. Puhelimessa pitää olla riittävästi virtaa ja sen tulee olla tasaista, jotta laite toimisi hyvin. Taijiharjoitukset toimivat ihmisen kehossa ja mielessä samaan tapaan. Virtaa tarvitaan ja sen tasalaatuisuus on tärkeää.

Oletko huomannut taijin vaikuttavan terveyteesi?

– Polvissani on kulumaa. Vaikka taijita tehdään seisten, vaiva on helpottunut taijin myötä. 2-osan kyykytkään eivät haittaa polviani. Tämä johtunee siitä, että taiji ”voitelee” niveliä ja tekee kehosta joustavamman. Kun kehon energia liikkuu tehokkaammin, se parantaa itsessään pienet vaivat ja auttaa kiinnittämään huomiota niihin kehon osiin, jotka tarvitsevat huolenpitoa. 

Taijissa korostetaan hyvän ja monipuolisen ravinnon merkitystä sekä keholle että mielelle. Mikä on oma suhteesi ravintoon?

– Ruokavalioni on monipuolinen ja kasvispainotteinen. Fytoterapiassa, jota nykyisin opiskelen, käsitellään paljon näitä asioita. Olen yrttien keräilijä ja voiteiden tekijä, valmistan myös yrttiteetä ja erilaisia uutteita. Nämä sopivat hyvin taijin kanssa.

Miksi ja kenelle suosittelisit taijita?

– Taijin avulla oma elämänlaatu paranee sekä fyysisesti että henkisesti. Oppii sen, ettei kannata pelätä pieniä kremppoja vaan voi tulla rohkeasti kokeilemaan harjoituksiin. Keho saattaa reagoida aluksi voimakkaasti, mutta pian huomaa energian vahvistuvan. Omalla kehollani oli aluksi vaikeuksia sopeutua tähän muutokseen. Kun aloitin toisen taiji-jaksoni, se kuitenkin reagoi kuten hyvään kotiinpaluuseen. 

– Taijissa on hyvää myös se, ettei ole erilaista ”rekvisiittaa”, ei ääniä tms. Harjoituksissa ei ole mitään ylimääräistä, vain taiji. Elämme meluisassa maailmassa. Siitä on tärkeää päästä välillä tauolle kuulemaan omaa sisintään ja kehoaan. Itseäni viehättää lajin monipuolisuus. Harjoitusten lopussa pidettävissä keskusteluhetkissä saa monia käytännön elämään ja arkeen liittyviä virikkeitä. Ryhmässämme on kivoja, avoimia ihmisiä. Olemme pieni joukko, jolloin syntyy läheisyys, mikä on tärkeää.

– Aloittelijan ei kannata pitää yllä kuvitelmia taijin ihmeitätekevyydestä. Anna muutoksen ilmetä rauhassa, tulla luoksesi. Kun vaan tekee taijita, alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Chi ohjaa liikkeitä omalla voimallaan.       

Helena Virtanen

Kuva: Eija Siltari

Turun naapurikaupungissa Raisiossa asuva Anne oli ulkoiluttamassa koiraa, kun hän huomasi Outin tekemässä puistotaijita. Jo useamman vuoden kuviota tehnyt Anne pysähtyi katsomaan ja ajatteli miten ihanan näköistä taiji olikaan. Hän rohkaistui kysymään Outilta, voiko tulla mukaan tekemään kuviota. Siitä alkoi jo vuosia kestänyt ja edelleen jatkuva läheinen ystävyys. 

Taijin ohella Annea ja Outia yhdistävät molempien tanssiharrastus, rytmin tärkeä osuus elämässä ja kummankin työssä tarvittavat hyvät kädentaidot, tarkkuus ja keskittymiskyky. Outi on suuhygienisti, joka toimii nykyisin Turun kaupungin hammashoitolassa tiiminvetäjänä, Anne on tehnyt uransa optikkoliikkeessä lasien hiojana. 

Temperamentiltaan Anne ja Outi ovat vastakkaiset ja täydentävät hyvin toisiaan. Karjalaista sukujuurta oleva Anne innostuu helposti uusista asioista, joita kokeilee mielellään. Myös Outilla on karjalaista verenperintöä äitinsä puolelta, vaikka hänen tyyni ja harkitseva, tarvittaessa pippurinen satakuntalainen puolensa on myös vahva. 

Anne on harrastanut taijita pitkälti toistakymmentä vuotta, Outi hieman vähemmän, koska piti tanssin vuoksi välillä parin vuoden tauon. Annen taiji-elämä virisi aikanaan uteliaisuudesta: hän halusi tietää, voisiko laji antaa jotain hänen Nia-tanssiharrastukselleen. Tuumasta toimeen-ihmisenä hän aloitti opettelun toisen Annen eli Anne Lamminpään ohjaamassa ryhmässä Raision työväenopistolla. Samalla tiellä hän on edelleen, nyt vain toisessa harjoittelupaikassa Turun Kähärin koululla, missä Outikin harjoittelee. 

– Edesmennyt opettajamme Rein Siim korosti, ettei taiji itse asiassa ole harrastus, vaan vähitellen muodostuva elämäntapa. Ensin opetellaan kuviot ja osat, sitten alkaa elämäikäinen harjoittelu. Oletteko samaan mieltä? 

A ja O: Taijissa oppii joka kerta jotain uutta, harjoitukset ovat erilaisia ja yllättäviä. Alussa kuvion opettelemiseen menee paljon aikaa. Kun se alkaa sujua, oikean hengityksen oppiminen ja sen muistaminen on hankalaa. Vähitellen tulee kuitenkin aikaa miettiä taijin syvempää filosofiaa, johon kuvio ja hengitystekniikka pikku hiljaa johdattavat. Meillä molemmilla se näkyi siinä, miten elämäntavat alkoivat muuttua. Asiat saivat uusia merkityksiä, kaikki yksinkertaistui ja selkiytyi ja kyky tehdä kauan mietittyjä muutoksia kasvoi. 

– Havaitsitte, että sekä tanssi että taiji saivat asioita tapahtumaan sekä kehossa että mielessä. Voiko tätä muutosta jotenkin havainnollistaa? 

A: Jo vähän ajan kuluttua huomaa miettivänsä, että ” jotain tässä on”, mutta ei osaa mieltää mitä. Kun kuvion ja hengityksen opettelu ei enää vie kaikkea energiaa, alkaa pohtia loppukeskusteluissa käytyjä asioita. Monet aikaisemmat tavat alkavat vaikuttaa turhilta. Tulee tilaa uusille ajatuksille ja tavoille, jotka rauhoittavat ja selkiyttävät mieltä. 

O ja A: Harjoitusten jälkeen kielenkannat vapautuvat ja voi puhua kipeistäkin asioista. Yhteisellä kotimatkalla parannamme maailmaa ja puhumme taijista. Puhumme usein lajin monipuolisuudesta ja tasapainottavasta vaikutuksesta sekä sen antamasta rohkeudesta tehdä uusia asioita ja jättää turha touhu taakse. 

– Olette kumpikin vetäneet taiji-ryhmiä. Vetäjän paikalta näkee asiat toisin kuin rivistä. Millaiset ovat kokemuksenne opettamisesta? 

O: Toisin kuin Anne, minä olen vetänyt vain muutamia yksittäisiä ryhmiä. Kokemus on ollut kiva ja antoisa. Opettajakin kehittyy tehdessään kuviota ryhmän edessä. Kuvion ymmärtäminen selkiytyy ja syvenee muita ohjatessa. 

A: Aloin pohtia opettamista muutamia vuosia sitten Rein Siimin kysyessä halukkuuttani siihen. Olin jo opettanut tanssia Nia-ryhmässä, joten aivan outo ajatus ei ollut. Tärkeintä siinä on mielestäni hyvien kokemusten jakaminen ja eteenpäin auttaminen. Opetan taijin alkeisryhmiä, suurempia ja hyvinkin pieniä. Lisäksi on lyhyitä lajiin tutustumiskursseja, joilla saattaa olla jopa 20 henkilöä. Jokainen ryhmä on erilainen ja edellyttää opettajalta tarkkaa silmää huomata, mitä milloinkin kannattaa ottaa ohjelmaan.

– Harjoittamassamme taijissa on kolme peruskuviosarjaa: 1. 2. ja 3.- osa eli arkisesti ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Alkuverryttelyn jälkeen aloitetaan tekemällä jonkin aikaa ykkösosaa. Onko jokin kuvio teistä erityisenhyvä tai tehokas? 

O: Pidän erityisesti ensimmäisen osan pitkään tehtävästä versiosta. Silloin kuviota tehdään 50 minuuttia tai enemmän. Sen jälkeen jatketaan muiden osien vähittäisellä etenemisellä. Nykyisin teemme usein niin, että ensimmäisen osan jälkeen aloitetaan toinen tai kolmas osa, joista tehdään vain ”palasia”. Kunkin palasen jälkeen tehdään ykköstä kerran molempiin suuntiin. Näin jatketaan pala palalta eteenpäin. Tällä tavoin harjoittelu ei tunnu hankalalta ja uusia osia oppii helposti. 

A: Mielikuvioni ovat ykkönen ja kolmonen. Toinen osa on haastavin monien kyykkyjen ja potkujen vuoksi. Sitä on myös haasteellista opettaa; kehon hyvä kunto on kakkosessa erityisen tärkeää. Ykkösessä koen ikään kuin uivani miellyttävässä pehmeässä vedessä, kolmososa puolestaan herättää ja tuo vaihtelua kehon energian liikkumiseen. 

– Harjoitusten myötä fyysinen kunto kohenee. Miten olette huomanneet tämän? 

O: Hankalista työasennoista johtuva hartioiden jäykkyys on vähentynyt. Se puolestaan edistää yleistä rentoutumista. Minusta taijissa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Juuri se tekee lajista niin mielenkiintoisen. 

A:Taijin harjoittelussa säännöllisyys on tärkeää, koska vaikutukset ilmenevät vasta vähitellen. Olen kokenut, että kun jostain syystä harjoituksissa on pidempi tauko, taijissa tärkeä jalkojen voima heikkenee. Onneksi se palautuu nopeasti, kun rytmi taas palautuu. Voimaa pitää kuitenkin kehittää jatkuvasti, jos haluaa edetä syvemmälle oppimisessa. Taijissa ei tule koskaan valmiiksi, vaan harjoitukset jatkuvat ja uutta oppii oman halunsa mukaan vaikka jokaisena harjoituskertana. 

– Millaiset terveiset haluaisitte lähettää taijista kiinnostuneille ja harjoitusten aloittamista miettiville lukijoille? 

A: Taijin kautta oppii, että elämässä on hyvä välillä pysähtyä. Opettajan johdolla tehtävät hengitysharjoitukset ohjaavat oikeaan suuntaan, joten jännittää ei tarvitse. 

O: Taiji on parasta, mitä itselleen voi antaa. Pienet krempat katoavat ja kokonaisvaltainen hyvä olo tulee tilalle. Taiji saa mielen uusille urille ja muuttaa sekä ajattelua että kehoa. En olisi tällainen kuin nyt olen, ellei taiji olisi osa elämääni. Itse olen kokenut myös sen, miten pitkähkön tauon jälkeen olin tervetullut takaisin ryhmään. Ryhmän positiivinen henki antaa voimaa ja iloa harjotteluun. 

– Sekä Anne että Outi korostavat Taijin jälkeisen lämmön ja hyvän olon olevan toisenlaista kuin he ovat kokeneet muissa harrastamissaan lajeissa. Vaikutus on heidän mielestään yllättävä, koska se tulee ikään kuin huomaamatta, pehmeästi ja vähitellen. Myös uni on harjoitusten jälkeen rauhallista ja tasaista. Molemmat heistä pitävät paljon siitä, miten harjoitus etenee ykkös- ja kolmososien välillä. 

…ja harkkojen jälkeen me syödään! lisää Anne nauraen. Silloin kananmunat maistuvat erityisen hyviltä, mutta muustakin ruoasta toki nautitaan. Useimmiten ravinto on jotain kevyttä ja hiilihydraattipitoista. Suhtautumisessa ruokaan olemme huomanneet saman vähittäisen siirtymisen yksinkertaisuuteen kuin muussakin elämässämme. 

( Haastattelussa A = Anne O= Outi ) 

Helena Virtanen 

Rakastan laiturilla tai kalliolla istumista ja meren tuijottamista. Se rauhoittaa minua, tasoittaa ja saa olon tuntumaan hyvältä. Etenkin nyhjättyäni koko päivän töissä sisällä, vedän syvään henkeä merta. Mutta. Siinä on yksi mutta. Laiturilla en saa apua pään juoksuun, ajatusten pomppimiseen. Kalat ovat hipihiljaa, vaikkakin ne varmasti noin periaatteessa auttaisivat mielellään. Siinä on toinenkin mutta. Mieli saa hoitoa, mutta rakas laiturini ei paranna olkaniveliäni, yskiviä polvia ja lonkkia. 

Taiji muokkaa kasvot, katseen. (Niin myös vaikkapa thaiboxing, mutta silloin nenä saattaa jäädä pahasti sivuun). Taiji muovailee ryhdin, laittaa pehmeästi seisomaan paremmin. Leirillä tehdään enemmän taijita ja vaikutuksen huomaa selvästi. 

Leiri on repäisy ihmisryhmän vaikutuksesta. Ihminen on pilviä ja vettä, osa maailman meriä. Meissä on katajaa ja koivua, pulua ja ahventa ihan siinä missä Teppoa ja Maijaakin. Taiji työntää lempeästi näkemään sitä toista ryhmää mihin kuulumme. Tulee veikeä olo, kun kesken taijin hiekkakentän poikki loikkii rusakko, ympärillä lentelevät linnut, lähellä hiipii kissa metsästysreissulla ja tarkkailee meitä sivusilmällä. 

Solumme ovat usein ylivirittyneessä tilassa. Ärsykkeitä pukkaa valtavasti aamusta iltaan tajunnan läpi. Taiji fiksaa meitä siihen suuntaa, mihin luonto meitä fiksaisi. 

Taiji puhdistaa sielua. Uni on syvää ja levollista. En tarvitse niveliin tulehduskipulääkkeitä. Leiri on Buranani.

Aivot ymmärtävät meditaation sutjakkaammin liikkeen kautta. Taiji on liikkeessä meditointia. Samalla hoidat jokaisella liikkeellä olkaniveliäsi, ranteitasi, selkärankaasi ylhäältä alas, nilkkaniveliäsi, polviasi, lonkkaniveliäsi. Fysioterapeuttina arvioisin taijin todella tehokkaaksi koko kehon voimistajaksi ja suurien nivelten rasvaajaksi. 

Taattu leirin resepti on yksinkertaisuudessaan tehokas: Taijita kolme kertaa päivässä, välillä teoriaa, paljon maukasta ruokaa, lepoa, puhumattomuutta, kallioilla makoilua, naurua. Nuppini, joka savusi ja höyrysi kun tulin, on hiljaa. Kroppa on raukea ja lihakset sopivasti kipeitä. Makaan kalliolla metsässä ja viereeni parkkeeraa sudenkorento. Sillä on lounasaika ja pullea ihana kärpänen roikkuu suupielistä. Se jää herkuttelemaan 15 sentin päähän naamastani. Kärpänen ei meinaa mahtua sudenkorennon suuhun ja sitä pitää vähän järjestellä ja työnnellä. Väkisin hymyilyttää kun katselen towerin touhuja. Se rouskuttaa keskittyneesti ja nautinnollisesti ihan kuin minä hetki sitten keittiöryhmän loihtimaa suussa sulavaa lounasta. 

– Susanna

Mari on harrastanut taijita noin viisi vuotta. Kipinä aloittamiseen tuli ystäväperheen kautta. Tiedossa oli, että ryhmässämme kauan toiminut Susanna aloittaisi kevätkauden 2013 kestävän alkeiskurssin. Siellä opeteltaisiin 1-osan kuviota perusteellisesti, mikä herätti Marin uteliaisuuden. Kurssin tarkoitus oli valmentaa osallistujia siirtymään taijita pitempään harjoitelleiden ryhmään. Sitä veti silloin ryhmän perustaja Rein Siim. 

Mari etsi elämäänsä jotain uutta kehollisten harrastustensa lisäksi. Hän kaipasi jotain, mikä auttaisi työssä käyvää, ruuhkavuosiaan elävää perheenäitiä löytämään hiljaisuutta ja rauhaa, oman itsensä kanssa olemista. Siispä Mari aloitti Susannan kurssilla. Alkeiskurssi jätti jälkeensä halun oppia lisää, edetä syvemmälle taijin maailmaan. Syksyllä Mari siirtyi Reinin ryhmään, joka harjoitteli tiistai-iltaisin Kähärin koululla. Reinin jälkeen ryhmää alkoi vetää hänen oppilaansa Anne Lamminpää, jonka kanssa harjoittelemme edelleen. 

Mari, mikä oli suurin ero alkeiskurssin ja pidemmälle ehtineiden ryhmässä? 

– Harjoitusten moninaisuus. Alkeiskurssi valmensi hyvin siirtymistä ”vanhojen” joukkoon. Alkeiden tavoite oli opetella hyvin ensimmäisen osan kuviot, jotta olisi helpompi jatkossa keskittyä sekä uusiin kuvioihin että muihin taijihin liittyviin harjoitteisiin. Oli rauhoittavaa tietää osaavansa perusteet, kun aloin edetä syvemmälle taijissa. Silti yllätyin siitä, miten monia asioita ja osia harjoituksiimme liittyi. 

Kuvion lisäksi harjoituksiin kuuluu paljon muuta. Mitä oikein teette? 

– Kuvion lisäksi teemme monia rentouttavia ja mielen harjoituksia. Alkuverryttely kuuluu tietenkin aina asiaan. Toisinaan se voi olla yllättävänkin rankkaa. Esimerkiksi 100 kyykkyä parin kanssa kuulostaa hurjalta ja onkin sitä. Se on kuitenkin mahdollista tehdä, kun ei yritetä heti saavuttaa määränpäätä, vaan tehdään vaikka 10 kyykyn sarjoja. Taiji tehdään seisten, joten vahvat jalkalihakset ovat tarpeen. Myös muita kehon lihaksia lämmitellään ennen kuin alamme tehdä kuvioita. 

Alun ja kuvioiden jälkeen seuraavat mieltä ja kehoa rauhoittavat osat. Kuvioiden tekotapa määrittää rentoutusharjoituksia. On yllättävää, miten erilaisia harjoituksista tulee, kun kuviota tehdään joko reippaasti tai hitaasti jne. Hyvän ohjaajan panos on tässä aivan keskeinen. 

Harjoituksissamme noudatetaan edelleen Rein Siimin ohjeita ja filosofiaa. Anne on kehittänyt niiden perustalle omaa tyyliään, jossa on otettu huomioon nykyihmisen kiireinen ja pirstaloitunut elämä. Harjoitusten edetessä useimmat huomaavat, että elämää voi muuttaa rauhallisempaan suuntaan. Kaikkea ei tarvitse hallita, kaikessa ei tarvitse olla mukana. Kun rauhoitumme, saamme lisää voimaa ja luovuutta, ja voimme paremmin auttaa itseämme ja muita. Tuntuuko tutulta? 

– Ryhmämme taijita harjoitetaan hiljaisuudessa. Minulle tämä on erityisen tärkeää. Musiikkia ei soiteta, vain ohjaajan rauhallinen ääni kertoo, mitä milloinkin tehdään. En ehkä kävisi harjoituksissa, jos hälyä olisi. Kun työpäivät ovat välillä kovinkin äänekkäitä ja melkein missä tahansa kuulee aina musiikkia tai puhetta, mieli alkaa kaivata hiljaisuutta. Olen myös taijin myötä alkanut arvostaa ympäristöni pelkistyneisyyttä ja oppinut karsimaan asioita, keskittymään olennaiseen. 

Taijin yksi keskeisiä oppeja on yhteys luontoon ja sen arvostaminen. Mikä merkitys tällä on itsellesi? 

– Hyvä taiji-harjoitus vastaa monella tavoin minulle tärkeitä luontokokemuksia. Omalla pihallani kukkien ja marjapensaiden parissa askarrellessani koen samantapaista rentoutumista kuin taijissa. Pihalla voin myös tehdä taijin mielikuvaharjoituksia, konkreettista kuviota en siellä tee. Kaiken kaikkiaan luonto eri muodoissaan on minulle hyvin tärkeä. Ystävieni mielestä olenkin vähän ”luontohurahtanut”. Luonnon kiertokulku, kierrättäminen ja ekologisuus ovat itselleni tärkeitä asioita. Nämä kaikki konkretisoituvat mm. maakompostoinnissa, johon ”hurahdin” jo vuosia sitten. 

Harjoituksiisi tuli yli puolen vuoden mittainen tauko fyysisen jalkavamman takia. Miten palaaminen salille sujui? 

– Vammani ei johtunut taijista ja siksi yritin paluuta salille nopeasti. Se ei kuitenkaan onnistunut. Taijita tehdään matalassa asennossa ja seisten. Sitä ei jalkani kestänyt. Oli uskottava kehon kieltä ja jätettävä konkreettiset harjoitukset kunnes olin kunnossa. Tänä aikana opettelin tekemään taijita mielikuvissa. Onneksi osasin kuviota jo sen verran, että kykenin tekemään niin. Kun palasin yli puolen vuoden jälkeen salille, kaikki oli edelleen minulle tuttua ja sujui entiseen tapaan. 

Mitä sanoisit taijita aloitteleville tai siitä kiinnostuneille? 

Taiji tulee kunkin ihmisen sisältä, kukaan ei voi antaa sitä ulkoa päin. Itselleni kehon ja mielen yhteys on tärkeä. Harrastan pyöräilyä, uintia, spinningiä ja käyn kuntosalilla. Muutaman kerran vuodessa teen ystävieni kanssa vaellusretkiä. Nämä kaikki täydentävät taijita, jossa hyvä kunto on edellytys harjoitusten sujumiseen. Itseisarvo ei se kuitenkaan ole, vaan tuki taijin monipuoliseen harjoittamiseen.

– Helena

Rilla ja Jarmo ovat noustelainen taijita harrastava aviopari. Yhteinen harrastus on kestänyt jo yli 25 vuotta ja jatkuu edelleen. Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon: Jarmon kiireinen ja vaativa projektipäällikön työ diagnostiikkayrityksessä on kolme vuotta sitten vaihtunut eläkeläisajan veneenrakentamiseen ja perheen koirien lenkittämiseen. Rilla puolestaan on voimaantunut taijin kautta ja onnistunut keventämään ja säännöllistämään aikaisempaa työtään. Tämä on ollut niin tuloksekasta, että hän aikoo jatkaa työelämässä Sokeain lasten tuki ry:n toiminnanjohtajana niin kauan kuin jaksaa. Yhteinen taiji-harrastus on elänyt ja muuttunut vuosien aikana ja jatkuu edelleen. 

Taiji-harjoituksissamme on neljä osaa: alun lämmittely, kuvioiden harjoittelu, rentoutus ja lopun teoria- ja keskusteluosa. Harjoitukset kestävät yleensä puolestatoista kahteen tuntia. Jarmo, työelämän kiireisinä vuosina tulit usein melkein suoraan töistä illan treeneihin. Miten jaksoit? 

– Aika hyvin, koska harjoituksissa sai voimaa, joka kantoi eteenpäin. Tosin rentoutusosion alkaessa olin tuskin päässyt matolle pitkäkseni, kun nukahdin. Opettajan ohjeet eivät yleensä ehtineet tajuntaani ennen nukahtamista. Hyvin kuitenkin pääsin jyvälle asioista myöhemmän ryhmäkeskustelun aikana. 

Kerroit, että taiji-harrastuksesi alussa tunsit itsesi ainakin puoli vuotta jotenkin typertyneeksi. Oli vaikeaa ymmärtää, mistä oikein oli kysymys, kun vain opetteli kuvioita eikä mitään erikoista vaikuttanut tapahtuvan.

– Olin käynyt noin puoli vuotta Rillan kanssa harjoituksissa, kun vähitellen aloin tuntea energian liikkeen käsissäni. Myöhemmin alkoivat jalat lämmetä ja minusta, entisestä kylmistä jaloista kärsivästä miehestä tuli varsinainen kuumajalka. Siitä lähtien oivallus taijin monipuolisesta vaikutuksesta kehoon alkoi selvitä minulle. Rentouttava ja tasapainottava vaikutus mieleen tuli sekin mukaan vähitellen. Työelämän aikana stressi saattoi aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia ja öisiä heräämisiä. Ne opin selättämään taijissa opitun palleahengityksen avulla. Kokonaisvaltaisuus onkin yksi tämän klassisen taijimuodon vahvuuksista. 

Entä sitten Rilla? Hän oli perheessä se, joka sai Jarmon tulemaan mukaan taijihin. Rilla oli aikaisemmin harrastanut jousiammuntaa ja saanut sitä kautta vinkin Turussa pidettävästä taiji-esittelystä. Hänellä oli pitkään ollut unelma yhteisestä harrastuksesta Jarmon kanssa ja tässä näytti olevan eväät siihen. 

– Olin aikaisemmin kokeillut toisentyyppistä, fyysisempää taijita kuin yhdessä aloittamamme Jussi Merisaaren Turussa vetämä. Kun alettiin harjoitella Jussin kanssa juuri jotenkin oppimaani 1-osan kuviota peilikuvana, ymmärsin, että kyseessä on kokonaisvaltainen laji, jonka avulla voi saavuttaa muutakin kuin kehon kestävyyttä ja voimaa. Oivalsin, että tämä voi muuttaa paljon. 

Rilla, perheessänne oli noina aikoina kaksi lasta. Miten hyvin alkanut harrastus jatkui, kun aloit odottaa kolmatta? 

– Olin kuullut, että monet voivat harjoitella aivan raskauden loppuun asti. Minulle kävi toisin, en pystynyt keskittymään tarpeeksi, koska mieleni herkistyi niin paljon. Mutta hyvin pian synnytyksen jälkeen lähdimme taas yhdessä salille, nyt mukana vaunuissa tuhisi pieni poikavauva. Hyvin hänkin pärjäsi, nukkui yleensä joko viereisessä pukuhuoneessa tai salin nurkassa. Meidän harjoituksissamme ei soiteta musiikkia eikä huudella ääneen, kaikki on hiljaista ja keskittynyttä. Tämä vaikutti muuten vanhempia valvottavaan vauvaan rauhoittavasti. Työ, kolmilapsisen perheen vauhdikas meno ja muut ruuhkavuosien jutut stressasivat kyllä välillä. Jos en saanut unta, tein sängyssä mielikuva-taijita eli ajattelin vaikkapa 1-osan kuviota ja yritin tehdä sitä mielessäni. Useimmiten uni tuli jo muutaman osakuvion jälkeen. 

Asutte omakotitalossa, jonka pihalla on hyvät mahdollisuudet ulkoharjoituksiin. Teettekö paljon ulkotaijita? 

– Aiemmin teimme taijita yhdessä pihalla. Ulkona harjoitteleminen tasaa mieltä ja auttaa osaltaan arjessa jaksamiseen. Erityisen tehokas on yksi energiaeläinkuvioista eli tiikeri-harjoitus. Kun sitä tekee muutaman kerran aamulla, jaksaa paremmin kohdata päivän rasitukset. 

Oletteko pysyneet Jarmon kanssa tasatahdissa kaikkina näinä yhteisinä harrastusvuosina? 

– Jarmo on ollut aktiivinen kaikkina näin vuosina, joita on kertynyt jo yli 25. Hän on myös pitänyt minut mukana vaikeina aikoina. Mielessä pyörivät työasiat saivat välillä aikaan sen, etten enää pystynyt rauhoittumaan ryhmässä. Jouduin myös olemaan paljon poissa kotoa, mikä teki säännöllisen harjoittelun vaikeaksi. Mutta vähitellen, kuin huomaamatta aloin priorisoida töitäni ja pohtia työtehtävien vaihtamista. Tämä irrottautuminen vaati paljon henkistä voimaa, koska työ oli kiinnostavaa. Voima muutokseen tuli taijista. 

Olette pitkän linjan taiji-harrastajia. Mitä ovat lajin ja harjoitusten kohokohtia? 

– Jarmo: kesäleirit. Ne ovat avanneet uusia teitä ja lisänneet ymmärrystä taijista. Harjoituksia tehdään pitkään, mikä tehostaa oppimista. Arjen huolet kaikkoavat luonnon keskellä ryhmän kanssa taijita tehdessä. Usein harjoitellaan 1-, 2- ja 3-osia sekä päivisin ja iltaisin. Kun leiri aikanaan päättyy, sieltä palaa kotiin uusiutunut ihminen, täynnä energiaa ja iloa. Se auttaa jaksamaan kaamoksenkin yli. 

– Rilla: minulle sekä leirin että tavallisten harjoitusten kohokohtia ovat ryhmäkeskustelut. Kun kuviot on tehty ja loppurentoutus ohi, istutaan yhdessä lattialle kuulemaan opettajan teoriaosuutta. Se kirvoittaa monipolviseen keskusteluun omista kokemuksista ja vaihtamaan näkökulmia ryhmäläisten elämäntilanteista. Usein on käynyt niin, että opettajan opit ovat osuneet suoraan omaan akuuttiin elämäntilanteeseen, jota on pohtinut ja johon etsii ratkaisua. Ryhmän yhteisen energiakentän vaikutus yksilöön on suuri. 

Millaisia terveisiä lähetätte taijin aloittamista pohtivalle tai sitä vain vähän aikaa tehneelle? 

– Jarmo: Matka on pitkä. Mitään ei tapahdu hetkessä. Mutta se kannattaa. 

– Rilla: Ole kärsivällinen, se palkitaan. Haasteita tulee, mutta ne on tehty voitettavaksi! Itse kuvion harjoittelu vaatii paljon. Kun on juuri oppinut vaikka 1-osan mielestään kohtalaisesti, aletaankin tehdä sitä peilikuvana. On suuri saavutus oppia kuvio molempiin suuntiin niin, ettei enää tarvitse miettiä sen etenemistä. Kun peilikuva onnistuu, on tapahtunut paljon! Liike ja oikean hengitystavan oppiminen rauhoittavat ja auttavat eteenpäin.

– Helena

Artikkelin kuvat: Eija Siltari

Taiji on kuin matka. Se avaa silmät ja pysäyttää. Ruisleipä ei ole enää entisensä eivätkä työkaverin marinat vaikuta sinuun. Alat nähdä asioiden taakse. Tulet enemmän sinuksi kun tunnet koko ajan selvemmin, kuka olet. Jonkun lähellä olevan henkilön nuijiessa sinua sopivampaan muottiin tunnet, mitä tapahtuu etkä tunne vaan vihaa tai ärtymystä.

Tein pienen ekskursion Eestin taijiryhmään, Rein Siimu Taijikooliin. Taijita tehdään monin eri tavoin, mutta Taiji Bai`Ou on nimenomaan terveysliikuntaa. Sitä voisi kutsua myös Voimataijiksi. Sen toi Suomeen Rein Siim, Kiinan ja lopulta naapurimme Eestin kautta.

Eestin solina tuo paljon kiitollisia muistoja. Kaikki ne neuvot, jotka Rein antoi terveyteni palauttamiseksi. Kaikki ne mieltä avaavat keskustelut Taijissa. Kaikki ne naurunremakat. Tehokurssit, joissa syvennyttiin tiettyyn aiheeseen. Leirit, joissa saa keskittyä vain taijin tekemiseen. Muistan sen valtavan vaikutuksen terveyteen ja mieleen. Kaikenmaailman lämmittelyliikkeet, mitä mielikuvituksellisimmat. Taidekurssit, suklaalla ja kahvilla höystettynä, koska piirtäminen on rankkaa, yhdenlainen voimanharjoitus. Karateharjoitukset ja nopean ja tehokkaan voimankäytön oppimista.

Taijissa opin ajattelemaan uudella tavalla voimasta. Se ei ole pelkästään isoja hauiksia. Fyysisen voiman lisäksi on olemassa henkinen ja sisäinen voima, mielen voima. Voima kehittyy ponnistelemalla, menemällä joskus edemmäs. Tosin voiman kehittyminen vaatii myös oikeaa, syvää lepoa. Voima on jotain hyvin arkipäiväistä, se auttaa pitämään puolensa työpaikalla ja ihmisjoukossa Stockmannin Hulluilla päivillä.

Katselen laivan ikkunasta Suomenlahtea. Meri on kuin elämä, aaltoja tulee ja menee, ihmisiä, tapahtumia, iloja, suruja. Lopuksi ne sulautuvat yhdeksi mereksi. Taiji on kuin meri. Se huuhtelee sielua ja ruumista. Taiji on turvasatama. Mietin, mitä Rein opetti.

Etsi oma tie. Pysy sillä, vaikka mikä olisi.

Etsi ilo, hyvä mieli. Pysy siinä, vaikka mikä olisi.

Etsi voima. Käytä sitä, vaikka mikä olisi.

Etsi hyvä. Edistä aina hyvää elämässä.

– Susanna

Taijin teoreettinen tausta on taolaisessa maailmankuvassa. Taolaisuus on filosofia, joka kirjallisessa muodossa esitettiin noin 2500 vuotta sitten, pääasiassa teoksissa I Ching ja Tao te Ching. Sen keskeinen sanoma voidaan tiivistää seuraavasti: ”Hyväksy se, mikä on edessäsi, ilman että haluaisit tilanteen olevan toisenlainen. Opi tuntemaan asioiden luonnollinen laki ja toimi sen mukaisesti, ei sitä vastaan, sillä yrittämällä muuttaa sitä saisit vain vastustusta aikaan. Luonto tarjoaa kaikkea vaatimatta maksua tai kiitosta, ja tarjoaa sitä kaikille tasapuolisesti. Sen takia suhtautukaamme tasavertaisesti kaikkia kohtaan riippumatta siitä, millä tavalla he käyttäytyvät. Jos noudatamme tarkoin näitä lakeja, työmme tulee valmiiksi nopeammin ja helpommin, kun emme yritä ponnistella liiaksi, kun emme odota liikaa tuloksia. Kun katsomme maailmaa rauhallisella ja avoimella mielellä, totuus avautuu meille.” (Rein Siim) 

Tao opettaa seuraamaan luonnon tietä. Se muistuttaa, että me ihmiset olemme myös luonnon osa – ei enempää, ei vähempää. Taiji on harjoitus, joka fyysisen ja henkisen käytännön kautta auttaa ymmärtämään, miten luonto toimii ja miten luonnon rytmit liikkuvat. Harjoittelu syventää tuntemusta siitä, mitä on olla luonnon osa. Samalla se opettaa, miten saamme osamme luonnon loputtomasta voimasta. 

Oppi kahdesta luonnossa vallitsevasta voiman muodosta, jinistä ja jangista, on osa taijia ja myös osa kiinalaista lääketiedettä ja koko kiinalaista maailmankuvaa. Tätä kuvataan graafisesti mustavalkoisella, ns. Tai Chi -symbolilla. 

Sanotaan, että Tai Chi on syntynyt Wu Chistä tai Ylimmästä Olemattomuudesta. Se on alku dynaamiselle ja staattiselle olotilalle, siten myös jinille ja jangille. Jin ja jang edustavat saman voiman vastakkaisia puolia. Ei siis ole olemassa erikseen jin- ja jang-voimaa, vaan yleisesti voima on aina joko jin- tai jang-tilassa. Tämä tila on dynaaminen, alati muuttuva. Esim. passivisessa olotilassa voima on jin, aktiivisessa jang. Luonto pyrkii aina hakeutumaan tasapainoon, jin muuttuu jangiksi ja päinvastoin. Jin ei koskaan ole absoluuttisen täydellinen, vaan sisältää aina jangin siemenen, ja jang jinin. Tämä saa aikaan voiman ikuisen liikkeen. Jin ja jang muodostavat yhdessä harmonisen kokonaisuuden ollessaan jatkuvassa keskinäisessä liikkeessä. 

Taolaisen ajattelun mukaan koko universumi on jin- ja jang-voimien liikkeessä olevan tasapainon ilmentymä. Kun toimimme jinin ja jangin luonteen mukaisesti, olemme sopusoinnussa luonnon kanssa. Taiji-harjoituksessa molemmat voiman puolet tulevat esiin ja toimivat. Kun harjoitamme taijia, pidämme voimat tasapainossa vartalossamme ja mahdollistamme näin terveyden, pitkän iän ja riittävän määrän chitä. 

– Anne

Siellä ei juotu sangriaa, eikä tanssittu kukkalei kaulalla heiluen. Mutta siellä naurettiin kovaa ja hengitettiin syvästi. Siellä tehtiin veikeitä lämmittelyliikkeitä ja hytkytettiin koko keho liikkeelle.

Siellä kuunneltiin taijin liikesarjojen sisällä Suomen vinkeitä versioita papukaijasta ja gasellista, punatulkkuja ja vuohia. Siellä hengitettiin kalliota, pilviä, mäntyjä, koivuja ja mustikanvarpuja. Tehtiin taijita nurmikolla isojen puiden alla, metsässä, kallioilla.

Siellä nukuttiin kuin pienet possut, syvää ja levollista unta. Lyhyitä päiväunia, makoisia yöunia. Välillä syötiin hyvin ja maukkaasti kunnon ruokaa. Syvä rentous, johon keho putoaa fyysisen rääkin, taijin ja rentoutumisen jälkeen, on voimakkaasti parantava. 

Pää rauhottui, mieli löysi kotiin. Tuuli putsasi pölyt aivoista, turhat ikirallia juoksevat ajatukset lähtivät tuulen mukana, ja antoivat tilaa alitajunnalle. Siellä ne ratkaisut asuvat. Kun muut äänet hiljenevät, kuulee ja näkee paremmin sisälleen. Ihan sieluun ja sydämeen asti. 

Taijileiri Kustavissa. Tutut hymyilevät kasvot treeneissä ja ruokapöydässä. Lupa olla ja keskittyä kehoon, mieleen, oman elämän järjestämiseen – voiman tason nostamiseen. Elinvoiman buustaamista, fyysisen ja henkisen voiman ravistelua hereille.

Tänä kesänä taijileiri oli lyhyt, viikonloppu. Mutta silti tapahtui sama kuin aina leirin jälkeen; autonrattiin tarttuvat eri ihmisen kädet. Lapsiperheen arjen katkaiseminen näin tuntuu kertakaikkiaan luksukselta. Olo on kuin kolmen viikon Bahaman reissun jälkeen, vaikka ollaan koko ajan oltu Suomen ilmatilassa. Ah ja voih, ensi kesänä taas Kustavin Bahamalle!

– Susanna

Sinä olet ainoa ja ainutlaatuinen.

Olet yhtä Suuren Energiakentän kanssa.

Ajatuksesi luovat todellisuutta. Sinä olet luova voima.

Sinulla on voima muuttaa omat unelmasi todeksi.

Olet täysin valmis.

– Rein Siim

Tämän blogitekstin inspiraationa on toiminut näkemäni dokumentti nimeltään Intuitio-InnSaei. 
Tekstin loppuosa on oma tiivistelmäni dokumentin keskeisimmistä ajatuksista. 

Taiji Bai’Ou on paljon muutakin kuin pelkkä harjoitus. Tämä lause on kulkenut mielessäni siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran uteliaana lähdin kokeilemaan ja ottamaan selvää, mitä Taiji oikein on. Ensiharjoituksestani on kulunut pian 11 vuotta ja oppimatkani jatkuu yhä edelleen. 

Mitä muuta Taiji Bai’Ou sitten on? Miten harjoitus vaikuttaa itseen ja antaa vastauksia elämään? 

Taiji tuo kosketuksen luonnon energiakenttään. Antaa vastauksia siihen miten kaikki toimii luonnossa ja miten se sama luonnonlaki pätee myös omassa elämässämme. Fyysisen, psyykkisen ja emotionaalisen voiman lisäksi, harjoituksen kautta on mahdollista löytää myös yhteys omaan luovuuteen, alitajuntaan ja intuitioon. 

Miten löytää yhteys omaan intuitioon ja mitä se intuitio oikein on? 

Kaikenlaisen kiireen, suorittamisen ja hössötyksen keskellä, intuitio taitaa olla meillä monella välillä vähän hukassa. Mistä ja miten löytää yhteys omaan intuitioomme ja miten oppia kuuntelemaan sitä? 

Sanotaan, että intuitio on kuin ”gut feeling”, se tuntuu päätöksiä tehdessä ”vatsatuntumana”. Osaatko kuunnella omaa vatsatuntumaasi kun teet valintoja ja päätöksiä? Entä kun pohdit ”luotanko tuohon ajatukseen, ihmiseen tai mielipiteeseen”? Osaatko ”nähdä toisen ihmisen käytöksen tai asioiden läpi”? Tiedätkö aina, mikä on itsellesi oikein ja parasta? 

Yhteyden omaan intuitioon voi löytää oikeastaan vain pysähtymällä. Pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi hiljentymällä luonnossa ja aistimalla luontoa ympärillä. Tai sulkea hetkeksi silmät, pysähtyä, istua alas ja vain olla ja hengittää. Antaa aivojen hetken aikaa näin levätä ja kas, mitä alitajuntasi alkaakaan kertoa. Tai kokeilla ryhmässä taiji-harjoitusta. Taiji jos mikä on pysähtymistä, hiljentymistä ja keskittymistä liikkeeseen ja hengitykseen. Taiji-harjoitus antaa aivoillemme mahdollisuuden levätä. Tämän lepäämisen ja hiljentymisen kautta elämässä alkaa yhtäkkiä tapahtua mielenkiintoisia asioita. Alitajunta alkaa kuiskailla ja antaa vastauksia, samalla oma intuitiomme vahvistuu. 

Ikivanhalla islannin kielellä intuitiota tarkoittava sana on InnSaei. Sanalla on useita merkityksiä. InnSaei tarkoittaa sisäistä merta. Se tarkoittaa sisäistä näkemistä. InnSaei tarkoittaa myös taitoa nähdä sisältä ulos. Sisäinen meri on kuin sisäinen maailmamme, sen rajaton luonto. Se on alati liikkeessä ja ulottuu sanojen tuolle puolen. Se on näkyjen, tunteiden ja mielikuvituksen maailma. Sisäistä merta ei voi panna muottiin, sillä silloin se lakkaa virtaamasta. Sisäinen näkeminen tarkoittaa sitä, että tuntee itsensä niin hyvin, että pystyy asettumaan toisen kenkiin ja samalla osaa tuoda esiin parhaan itsestään. 

Elämän tarkoitus on ihmiselämän perusta. Elämän tarkoituksen löytäminen luo meille ihmisille syvemmän merkityksen ja tämän syvemmän tarkoituksen tehtävä on oikeastaan pitää intuitiomme elossa. Kaikelle mitä koemme on vastaus syvällä sisimmässämme. Jospa kääntäisimme hetkeksi huomiomme kaikesta siitä, mikä on pielessä ja mikä häiritsee meitä siihen, miten löydämme vastauksia, jotka kuiskataan sisäiseen korvaamme. Siihen, miten vastaukset välitetään meille meidän intuitiivisten kanaviemme kautta. Sen vuoksi meidän on opittava välillä pysähtymään, käännyttävä sisäänpäin ja näin aktivoitava omaa intuitiotamme. Annettava sille mahdollisuus kuiskia ja antaa meille vastauksia. 

Kuvittele hetken ajan, että meissä on kaksi rytmiä. 

Toinen hengittää sisään, toinen ulos. 

Toinen miettii, kun toinen reagoi. 

Toinen tuntee, kun toinen laskelmoi. 

Kun opit pitämään nämä kaksi rytmiä tasapainossa, 

kokemalla maailman tietoisesti sisältä ulospäin, 

ei vain ulkoa sisäänpäin, 

elämäsi muuttuu. 

-Anne S.